the ruler of chaos

Mä rakastan sekasortoisia kuvia. En sekavia, vaan sekasortoisia. Semmosia, missä kaikki ei oo suorassa ja oikein, vaan joissa joku asia on mennyt pieleen. Täydellisyys on tylsää, niin kuvassa kuin kuvauksissa. Mä pidän siitä että mun pitää nähdä vähän vaivaa, käyttää mun päätä ja soveltaa mun ideoita - se tekee valokuvauksesta mun mielestä ihan oman lajinsa: pitää inspiroitua myös just siinä hetkessä. Enkä tiedä että päteeks tää vaan muhun, mutta mulle valokuva on varmaan suurin keino vaikuttaa. Se että joku kuva on valokuva eikä piirretty tuo siihen tiettyä todentuntuisuutta - ja sitä kautta se vaikuttaa muhun enemmän. Videoon on helpompi vangita tunne, mutta hyvä valokuvaaja kykenee vangitsemaan sen jo yhteen ruutuun. En edes aina ymmärrä miten se on mahdollista. (Kuvassa Venla)